Finnish

General
,
Ympäristökasvatus

Ympäristökasvatus tarjoaa innostavia oppimisen ja toimimisen kokemuksia, jotka tukevat eri-ikäisten ihmisten kykyä ja halua toimia ympäristön puolesta.

Hävikkiviikko -kampanja

Ruoka on liian hyvä ja tärkeä asia hukattavaksi. Onneksi jokainen voi löytää oman tapansa vaikuttaa positiivisesti ruokahävikkiin. Ruokahävikin vähentäminen alkaa omasta ostoskorista, jatkuu jääkaapilla ja näkyy lopulta omassa lompakossa. Kaupan päälle saa hyvän mielen.
Ruuan ja ruokaketjun osuus kaiken kulutuksemme ympäristövaikutuksista on noin 40%, joten turhaan tuotettu ruoka kuormittaa talouden lisäksi ympäristöä. Yhdistyneiden kansakuntien ja Euroopan unionin tavoitteena on vähentää ruokahävikkiä 50 prosentilla vuoteen 2030 mennessä.

https://www.havikkiviikko.fi/
General, Sustainable consumption and production
Kestävä kehitys

Globaali vastuu

Toimintamme vaikutukset ulottuvat pitkälle maamme rajojen ulkopuolelle. Maailman haasteet ovat myös Suomen haasteita ja meillä on mahdollisuus ottaa edelläkävijän rooli yhteisten ongelmien ratkaisemisessa. Globaalin vastuun kantaminen edellyttää oikeudenmukaisuutta: Suomen on varmistettava toiminnallaan myös muiden mahdollisuudet kestävään kehitykseen ja sitä kautta turvallisuuteen ja rauhaan. Toimintamme vaikutuksia on arvioitava pitkälle tulevaisuuteen. Sen sijaan, että edistäisimme lyhyen aikavälin intressejä, tarkastelemme päätöstemme vaikutuksia yli tulevien sukupolvien. Sukupolvet ylittävä näkökulma edellyttää laajojen kokonaisuuksien hallintaa, ratkaisujen keskinäisten vaikutuksien ymmärtämistä sekä vastuunottoa.Maapallon elämää ylläpitävien järjestelmien hyvinvointi on ihmisten hyvinvoinnin edellytys. Ihmisten määrä kasvaa, jolloin henkeä kohti käytettävissä olevat luonnonvarat vähenevät. Luonnon järjestelmien kyky tuottaa ja ylläpitää ihmisten ja muiden lajien hyvinvoinnille elintärkeitä toimintoja on vaarantunut. Toimintamme on sopeutettava luonnon uusiutumis- ja kantokyvyn rajoihin, jotta voimme turvata ihmiskunnan hyvän elämän mahdollisuudet myös tulevaisuudessa.Kestävän kehityksen toteuttamiseen tarvitaan kaikkia. Jokaisella on oltava valmius kestävien valintojen tekemiseen ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Suomessa asioista kyetään sopimaan yhdessä ja voidaan luottaa yhteiskunnan toimivuuteen. Koko elämänkaaren läpi kantava hyvinvointi ja perusturva luovat perustan kestävälle yhteiskunnalle.Tutkimus luo perustan yhteiskunnan sekä ihmiskunnan suurten haasteiden ratkaisemiselle. Osaamisen, tiedon, taidon ja luovuuden yhdistäminen on viisaan ja pitkäjänteisen tekemisen edellytys. Tarvitsemme sekä kokemusperäisen että tieteellisen tiedon avoimuutta ja jatkuvaa kehittämistä. Olemassa olevaa tietoa ja taitoja tulee hyödyntää nykyistä tehokkaammin kestävien ratkaisujen löytämiseksi. Yhteistyö, aloitteellisuus, kokeileminen ja erehtyminen ovat edellytyksiä uusien ratkaisujen löytymiselle.

Kestävän kehityksen didaktiikka on siinä mielessä yleisdidaktiikkaa, että kansainvälisten sopimisten mukaan kestävän kehityksen edistämisen tulisi läpäistä kaikki yhteiskuntien toiminnot. Toisaalta siinä mielessä kestävän kehityksen didaktiikka kuuluu ainedidaktikkoihin, että alalla on jo muutaman vuosikymmenen mittaisia omia tutkimus- ja kehittämistraditioitaan, jotka täytyy tuntea, jotta alaa voitaisiin systemaattisesti kehittää. Yhteys ympäristökasvatukseen on ollut voimakkainta. Mutta jos tosissaan halutaan edistää kestävää kehitystä, niin ekologisesti kestävän kehityksen rinnalla on yhtä voimakkaasti alettava eheyttävästi edistämään kasvatuksessa myös taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää kehitystä ja niiden ekologisen kestävän kehityksen kanssa yhdessä muodostamaa kokonaisuutta.

Kirja on tarkoitettu ensisijaisesti korkeakoulujen opettajille, tutkijoille ja suunnittelijoille.
Toivomme, että se kiinnostaa myös muilla aikuiskoulutuksen aloilla ja täydennyskoulutuksen
parissa työskenteleviä ja opettavia. Tarkoituksena on rohkaista ja tukea
opettajia sisällyttämään omaan opetus- ja ohjaustyöhönsä ekologiseen, taloudelliseen sekä
sosiaaliseen kestävään kehitykseen liittyviä elementtejä yhteen integroituneina. Samalla
halutaan herättää kiinnostusta lisätä tätä aihepiiriä syventävää tutkimus- ja kehittämistoimintaa
työyhteisöissä. Kirjan puheenvuoroissa esitetään kestävään kehitykseen liittyviä
käytännön esimerkkejä joiltakin tieteenaloilta ja koulutusohjelmista. Lukija voi valita näistä
käytänteistä itselleen sopivia ideoita ja menetelmiä sekä räätälöidä niistä oman alansa
opetukseen sopivia kokonaisuuksia. Lähdeluetteloissa mainitut julkaisut ja verkkosivut
auttavat perehtymään aiheisiin perusteellisemmin.

Artikkelin alussa Pirjo Äänismaa tarkastelee kestävää kehitystä edistävää kotitalousopetusta, sen tavoitteita, sisältöjä ja menetelmiä sekä esittelee kestävää kehitystä edistävän kotitalouden opettamisen ja oppimisen mallin. Sen jälkeen kerrotaan verkko-opetuskokeilusta, jonka tavoitteena oli kehittää kotitalouden opiskelu- ja oppimisympäristöä sekä sisällöllisesti että menetelmällisesti. Artikkelin lopussa Annamari Hannula esittelee kokeilun tuloksia erityisesti oppimisen kannalta ja ympäristönäkökulmaa painottaen.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää koulun toimintakulttuurin vaikutusta kestävän kehityksen kasvatuksen toteutumiseen suomalaisissa perusopetuksen vuosiluokkien 1–6 kouluissa. Tutkimuksessa selvitettiin, mitkä tekijät luovat koulussa toimintakulttuuria, joka mahdollistaa ja edistää kestävän kehityksen kasvatusta sekä vaikuttaa kuudennen luokan oppilaan vapaa ajan kestävää kehitystä edistävään käyttäytymiseen.

Tutkimus oli luonteeltaan poikittaistutkimus suomalaisista perusopetuksen vuosiluokkien 1–6 kouluista, niiden luokanopettajista ja 6. luokan oppilaista. Tutkimusaineisto kerättiin lomakekyselynä ositetulla otannalla valittujen koulujen oppilailta (N = 2 230), luokanopettajilta (N = 321) ja rehtoreilta (N = 80). Näistä yhdeksässä koulussa suoritettiin lisäksi täydentävä teemahaastattelu. Vertailua varten valittiin vielä erillisellä otannalla yhdeksän Vihreän lipun tai Oppilaitosten kestävän kehityksen sertifikaatin saanutta koulua. Tilastollisten analyysien avulla tutkittiin erilaisten muuttujien yhteyksiä sekä verrattiin erilaisia ryhmiä toisiinsa.

Tulosten perusteella voidaan todeta, että koulun toimintakulttuurilla on merkitystä siihen, minkälaista kestävän kehityksen kasvatusta koulussa toteutetaan. Suoritetut haastattelut osoittivat, että rehtori on keskeinen henkilö koulun kestävän kehityksen toimintakulttuurin kehittämisessä. Tämän tutkimuksen mukaan kestävän kehityksen kasvatus toteutuu suomalaisissa peruskouluissa hyvin vaihtelevasti.

Kyselyn mukaan luokanopettajat toteuttavat kestävän kehityksen kasvatukseen sopivia oppilaskeskeisiä ja luonnon tutkimiseen sekä kokemiseen liittyviä työtapoja opetuksessaan vain satunnaisesti. Koulun toimintakulttuurin suhteen opettajien käyttämät työtavat eivät eronneet toisistaan. Hyvän kestävän kehityksen toimintakulttuurin kouluissa opettajat pitivät kestävän kehityksen toteuttamista tärkeänä, jonka vuoksi he toimivat kouluissaan useammin kestävää kehitystä edistävästi kuin heikon kestävän kehityksen toimintakulttuurin omaavien koulujen opettajat.

Kuudennen luokan oppilaat toimivat tutkimuksen mukaan vapaa-ajallaan kestävää kehitystä edistävästi satunnaisesti. He olivat saaneet koulussa melko vähän kestävään kehitykseen liittyviä elämyksellisiä ja toiminnallisia koulukokemuksia. Laadittu rakeneyhtälömalli osoitti, että ekologis-taloudeliset koulukokemukset vaikuttavat opittuna tapana pääasiassa suoraan oppilaan ympäristövastuulliseen vapaa-ajan käyttäytymiseen. Sitä vastoin sosiaalis-kulttuuriset koulukokemukset vaikuttavat sekä ympäristövastuulliseen että prososiaaliseen käyttäytymiseen sisäisten tekijöiden (asenteet, henkilökohtaiset normit ja pystyvyys) kautta.

Tämän tutkimuksen tuloksena syntyi kestävän kehityksen koulun malli, jossa koulun toimintakulttuuri on kestävän kehityksen kasvatuksen toteutumisen kannalta ratkaisevassa asemassa. Mallissa koulun toimintakulttuurin neljän eri ulottuvuuden huomioiminen edistää ja mahdollistaa oppilaalle oppimiskokemuksia kestävän kehityksen eri ulottuvuuksista. Oppilaan saamat koulukokemukset vaikuttavat hänen ympäristövastuulliseen ja prososiaaliseen käyttäytymiseensä ja ohjaavat häntä kohti kestävämpää elämäntapaa.